Historiaa

Klubi valistuneen veneilyn asialla

Suomen Moottoriveneklubi on koko 80-vuotisen taipaleensa kulkenut veneilyn aallonharjalla. Moottoriveneilyn alullepanijasta on kehittynyt yksi maamme suurimmista veneilykerhoista, jossa on mukana sekä purjehtijoita että moottoriveneilijöitä. Tavoitteena on veneilykulttuurin ja -turvallisuuden kehittäminen. Valistunut veneilijä on nyt aallonharjalla.

Moottoriveneily alkoi kilpailuilla

Ensimmäiset veneet liikkuivat Suomessa moottorin voimalla vuonna 1900, ja ensimmäiset moottorivenekilpailut järjestettiin muutaman vuoden kuluttua. Järjestötoiminta tuli kuitenkin tarpeelliseksi vasta 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Ensimmäisenä perustettiin Helsingin Ulkolaitamoottoriklubi, mutta sen toiminta jäi kolmeen vuoteen.

Suomen Moottoriveneklubi (SMK) perustettiin 80 vuotta sitten 14.3.1930 Handelsgilletillä Helsingissä. Klubin tarkoituksena oli tuolloin edistää moottoriveneurheilua ja järjestää kilpailutoimintaa. Klubin kotipaikkana oli Helsinki ja toiminta-alueena koko maa. Kotisatama saatiin Pohjoisrannasta. Vuoden 1930 lopussa klubissa oli 56 jäsentä.

Kilpailutoiminta käynnistyi välittömästi. Klubi järjesti ensimmäisenä toimintakesänään kahdet moottorivenekilpailut Laajalahdella Kalastajatorpan edustalla. Samalla aloitettiin myös matka- ja nopeuskilpailujen järjestäminen. Ensimmäisissä ennätyskokeissa saavutettiin 29,5, solmun nopeus!

Veneilyn hiljainen vuosikymmen

Moottoriveneilyn valtakunnallinen järjestäytyminen tapahtui 1930-luvun lopulla. Ensin purjehdusseurojen moottorivenejaostojen oli mahdollista liittyä Suomen Moottorinveneklubiin, mutta vuonna 1938 perustettiin Suomen Moottoriveneliitto valtakunnalliseksi organisaatioksi. Klubin valtakunnallinen rooli moottoriveneurheilussa säilyi kuitenkin aina vuoteen 1949.

Sotavuodet vaikuttivat ratkaisevasti klubin toimintaan ja veneilyyn. Elettiin energiakriisiä. Joku varusti moottoriveneensä mastolla ja purjeilla, toinen ajoi takakannella sijoitetulla puukaasuttimella tai joidenkin veneiden käyttövoimana oli karbidi. Vannoutuneet moottoriveneilijät siirtyivät myös pysyvästi purjehtijoiksi.

Jo kesällä 1949 alkoi elämä merellä vilkastua, mutta polttoainesäännöstely purettiin vasta vuonna 1949.

Vapaa-ajan veneily kaipasi peruspalveluja

Klubi oli antanut ensimmäisinä vuosikymmenenä panoksensa koko maan veneurheilulle. Tästä eteenpäin keskityttiin tukemaan omien jäsenien veneilyharrastusta ja luotiin tarvittavat peruspalvelut.

Vapaa-ajan veneily sai uusia ulottuvuuksia 1950-luvulla - veneet kehittyivät ja vapaa-aika lisääntyi. Veneretkelle kaivattiin kohdetta ja yhteisille ajanvietolle tilaa. Ensimmäinen saaritukikohta hankittiin vuonna 1959 Fårholmenin Sipoon selän itäpuolelta. Tämä sai jatkoa 1980-luvulla. Länteen suuntaavat matkaveneilijät saattoivat ottaa välietapikseen Grynnan-nimisen saaren Porkkalan niemen edustalla.

Kotisatamana toimi alkuperäinen kiintopiste Pohjoisrannassa, kunnes jäsenmäärän ja veneiden määrän kasvaessa tarve toiselle satamalle tuli selväksi. Toinen kotisatama saatiin 1970-luvun loppupuolella Lauttasaaren Lohiapajalahteen. Tällöin mukaan klubin toimintaan tulivat myös purjeveneilijät.

Veneilyturvallisuuden asialla

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana on kehitetty koti- ja ulkosatamien toimintaa ja viihtyvyyttä sekä muita klubilaisille tarjottavia palveluita. Etenkin veneilyn ympäristövaikutusten vähentäminen ja veneilyturvallisuuden kehittäminen ovat olleet ja ovat edelleen keskeistä toiminnassa.

Klubi on tämä päivänä veneilyturvallisuuden ja veneilytaitojen kehittämisen sekä valistuneen veneilykulttuurin asialla. Parhaiten näitä asioita edistetään vapaaehtoisella koulutuksella ja veneilijöiden vastuuttamisella. Hyvinä esimerkkinä klubin palveluista ovat juuri käynnistynyt Pajalahden veneilykoulu ja arvostettu katsastuspalvelu.

Myös merellisen Helsingin kehittäminen koskettaa kaikkia veneilijöitä. Klubilaisten vahva näkemys on, että kaavoituspäätöksillä pitäisi antaa tilaa veneilyharrastuksen jatkumiselle kaupungissamme.

Mutta etenkin klubilaisille veneily on koko perheen harrastus, jossa voidaan nauttia ainutlaatuisesta luonnostamme ja vaalia sitä. Itämeri on kotisatama, jolle klubilaiset antavat arvoa omalla vastuullisella käytöksellään ja vaikuttamalla sen pelastushankkeisiin.

Tänä päivänä jäsenmäärämme lähentelee 900 ja veneitä kahdessa kotisatamassamme on noin 300. Purjeveneiden osuus on jo yli 30 % kaikista veneistämme.